sad smile yay

ööjoo.
Viime yönä taas sellane kiva pikku riita äidin kanssa.
Se aina kilahtaa jos mä sanon sille jtn sitä koskevaa ja se on totta. No mut, pääasia täs nyt on se, että vihdoin joku sano sen, mitä mä oon jo kauan epäilly itestäni.
Mä oon kuulemma hullu ja tarvin psykiatrilla käydä. Wuhuu.
Ja nyt sit pillitän kokoaja ku muistan sen.
Ku musta jo kaks vuotta tuntunu, et meen vaa etäämmälle muusta maailmasta, niinku olisin erillää. Mä en pysty.. no tavallaan koskettamaan mun elämääni. Välillä tuntuu siltä, että vaan mä elän. Tai no, oikeestaan aina ku oon jossain muualla ku kotona, ni on sellanen fiilis. Et kaikki muut mun ympärillä on nukkeja, jtn robotteja. Ja mä oon ainut elävä tyyppi.
Näin jo unta siitä, et menin vetää lääkekaapista purkillisen ihan vtun vahvoja unilääkkeitä.

Ja joo sit tää hulluusjuttu ja näin, viime yönä mä sit sain vähän väliä sen jälkeen sellasia ihme kohtauksia. Aloin vaa täristä ja pelotti ihan vitusti, teki mieli hukuttautua vessanpönttöön. Ja kyynelet vaan virtas.
Ehkä mä oikeesti tarvin jonkun.. psykiatrin apua. Mut ku mä en kestä lekureita, enkä varsinkaa psykiatreja. Just siks ku ne luulee tietävänsä jtn siitä, et ne on pari kirjaa lukenu. Ja kuitenki saisin taas kuulla, kuinka tää on tää teini-ikä. Että se menee ohi ja vähän vaan tunteet heittelee. haistakaa vittu.
Mun teorini on se, et siin lapsena ei oikee kykene näkemään maailman ja perheensä pahuutta. Sit ku tulee siihen teini/murrosikävaiheeseen, alkaa tajuta asioiden oikeen puolen ja tulee niitä mielipiteitä. haluu ilmasta mielipiteensä ja vaikuttaa asioihin. Aikuisiässä sitte oppii pitämään turpansa kiinni ja elämään ikuisessa masennuksessa, sulkee mielipiteensä sisällee koska tietää, ettei kukaan kuitenkaan kuuntele. Ja jos jatkaa siinä aikuisvaiheessa teinivaiheen käyttäytymisellä, sua sanotaan idiootiks eikä kukaan ainakaan välitä. Sit vanhuksena saa kirota maailman pahuutta ihan rauhassa, ku porukka pistää sen vaan dementian ja vanhuudenhöperöyden piikkiin.

VITTU

perkelesaatana.

Joo olin tossa tiistaista lähtien äidin vanhempien pihalla asuntovaunussa asustelemassa ja eilen sitte tulin kotiin. JA VOI VITTU ku ennen lähtöä katoin, että jee, on pudonnu 5kg. ja nyt, neljässä päivässä mä oon saanu ne kaikki takasin. STNA. ei o enää niin kevyt fiilis.

...
vituttaa ihan vitusti joo. mutta ei tässä sitte mtn muuta. eiku syömälakkoon.

emt miks pyrin kokoajan käyttämää tätä kuvaa kaikessa. ei sitä täs blogissa sillee huomaa, mutjoo.

nörrtti

tai jtn. emt. mut kuitenki.

sain tänää vihdoin kuukauden odottelun jälkeen ton The Sims 3 ö.ö
ja tasan yhteen asiaan siinä oon pettyny: leuan muotoilumahdollisuuksiin. haha.

ja.. joo. ei mulla kai mtn muuta sanottavaa oo.
paitsi et oon addiktoitunu hylakaakaoon ö.ö en oikeestaan ees pysty juomaan tavallist maitoo enää ku tulee niin vitun huono olo.

Opening the wounds

Aa.. on taas iha hemmetin vaikeeta yrittää kirjottaa jotain. Mut mä yritän. Sellanen pieni selitys mun tän hetkiseen mielentilaani. Oikeestaan vaan pari sanaa vois selittää sen.

Iskä juo taas.

Mut ei toi auta. Ku en mä yleensä.. mä oon yleensä se, joka ''pysyy vahvana'' ku se vetää viinaa. Ja sit salaa jossai nurkassa itken. Ku en mä enää pysty olemaan itkemättä. Ja nyt tää taas menee siihen, kun mä mietin, mikä vittu mulla on. Ku kaikesta pitää pillittää. Hermot ei enää kestä. Vittu, nyt mä itken taas.

Mutta siis. viime viikonloppuna oli nää nuorimmat siskot ja veli mummulla yötä. Mä ja tää toisiks vanhin oli sit tääl vanhempien kanssa. Ja tietty isukki päätti sitte juoda. Kun sen maksa ei enää kestä ja se menee ihan umpihumalaan pelkästä siideristäki. Siinä sitte katottii sitä jotain Troija leffaa, en muista, tuliko se lauantai-iltana vai millon. Mut kuitenki. Siskon kanssa sitä katottii, ku sit äiti yht'äkkii huus alakerrasta mua. Aika hätääntyneenä. Mä sit menin alas, sisko juoksi perässä, ja iskä seiso äidin takana keittiössä. Siinä ne jotain huus toisilleen, mut mä muistan vaan, ku äiti sano ''ite sä siinä niillä saksilla uhkailet!''
Siinä sitte vähän aikaa seisottiin siskon kanssa sivusto, ja lopulta jouduin kolme kertaa _tönimään isukin kauas äidistä, ku se nyrkit pystyssä yritti sen hakata.
No.. nii. Vaikee selittää, mut se seuraava yö oli sit sellanen.. tyypillinen yö. Meille ihan normaali. Mä muistan, kuinka mä olin ihan helvetin kiitollinen siitä, ettei meillä oo aseita täällä. Tietenkää iskä ei mistään tästä mitään muistanu ja kielsi kaiken seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä lähettii äidin kanssa (siis mä ja sisko) ihan vaan ajelemaa, ja äiti siinä sitte sano, että mitä jos iskä joskus oikeesti tekee jotain kauheeta, vaikka tappaa jonkun, eikä muista sitä sitte seuraavana päivänä.
Ja öö.. joo. Mä nyt tän kirjotan tähän siks, et viime öinen uni häiritsee mua ihan vitusti. Eka kerta, ku mä nään unta humalaisesta isästäni. Ja eka kerta, kun mä edes näen unta isästäni. Eiks se jo kerro jtn meiän perheen välisistä suhteista?
No, siinä unessa iskä oli kännissä, ylläri, kesken automatkan jonnekki se hyppäs kuskin paikalla, jossa äidin sisko oli ajamassa ja veti siinä jonku ihme ringin, ajo johonki taloon sisää. Tais olla Alepa. Sit se auo oli kadonnu ja se yritti kuristaa äidin. Ja mä ammuin sen. Ja se uni loppu siihen.

Nää viime aikojen tapahtumat on myös pistäny mut miettimään paljon tarkemmin kotoa muuttamista. Ku mä tunnun olevan ainut tietyissä tilanteissa, joka pystyy pitämään iskän kaukana muista sillon ku se meinaa jonkun hakata. Ja mitä sit tapahtuu, ku mä en oo täällä?
Tietysti sit se tarkottaa sitä, et mul on oma asunto jossain ja nää voi tarvittaessa lähteä karkuun sinne. Mut ku ei ne välttämättä aina sitte pysty lähtemään. Ja jos se vahinko tapahtuu ennen ku ne edes kerkee ajatella pois lähtemistä. Ja miten sitte meiän koira ja kissa?

Ja.. nii. Joo. Kirjotin tätä pientä tekstiä ihan vtun kauan.