Pääni on täynnä piikkilankaa

Eikä rantaa näy.

Olenpas runollinen taas. Toivon kyl todella, et toi on mun päästäni enkä vaan muista jonkun biisin sanoja. Anywayz, ajattelin, että kyllä mun nyt pitää kirjottaa enemmän, varsinki edellisen julkasun otsikon takia. Kai se nyt vähän selittämistä vaatii.
En usko itteeni.
Aina välillä pysähdyn miettimään, että olenko mä nyt edes olemassa. Jotkut asiat vaan jää ihmetyttämään. Välillä musta tuntuu, että mä olen jossain suojakuplassa. Mua ei voi satuttaa eikä mitään kauheeta tapahdu. Mut samalla kuitenki mulle on tapahtunu sellasia asioita, jotka sattuu vieläki.
Mut pienet jutut.
Pft, kun ei aivot toimi niin ei ne toimi, ajatus ei kulje. Meen valittamaan johki englanniks. Mro.

But I don't believe in you

Je pense donc je suis
I think, therefore I am
Cogito ergo sum

Kyllä... Joo siis, jotkut filosofiaa opiskelevat tai muuten vaan filosofiasta kiinnostuneet ovat saattaneet tohon lauseeseen aikasemmin törmätä. Noi kaikki kolmehan tarkottaa samaa, ylin on alkuperänen. René Descartesin käsialaa. Viisas mies se oli.
Miten mä sitte yhtäkkiä puhun jostain René Descartesista? Noh, mulla on tollanen The Story of Science-dvd-kokoelma, jonka vikassa jaksossa puhuttiin siitä, ketä me sitte oikeesti ollaan. Mikä sen määrittää?
Descartes oli eka (no, virallisesti ainakin), joka tota lähti pidemmälle ajattelemaam. Totesi, että loppujen lopuksi me ei voida luottaa vaistoihimme. Sen pohjalta lähti ihmettelemään asiaa. Mutta juu.

En oo vähään aikaan tänne kirjotellu, koska kone on ollu paskana ja muuta hienoa. Nyt rupes päässä taas jumittamaan. Kännykkäki kuoli. Paipai.

sorry, but I ain't gonna chain my ways

too bad, hah, but that's just me

Luulin jo kirjottaneeni tänne tänää, mut en sit kai ookkaa. Kuume muuten laski tänään ihan mukavasti, onhan se tässä heilahdellu, mutta ei ole enää päässyt kipuumaan sinne 38 asti.
Viimiset pari tuntia oon kuunnellu Radio Rockia, pitkästä aikaa ja pakko myöntää taas kerran, että ihan perkeleen hyvää musiikkia vaan tulee :D
Ja kyllä, otsikossa kuuluu lukea ''chain'', ei change. Eipä tässä muuta, tää päivä on taas menny horroksessa. Vittu.

Villi ja vapaa okei ei.

I'm a free spirit
chained down and hoping to fly
I'm a soul unbound
afraid of time

Illan luovuus valuki siihen.

keep on smiling

and the world will smile with you

Tai sit ei. Eilen ajattelin, että joo, tää tauti menee ohi ja huomen oon kuitenki sit taas terve. Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä, että koko universumi olis teitä vastaan ja ihan varta vasten tekis kaiken just päin vastoin ku mitä ite oot suunnitellu tai ajatellu tapahtuvan? Musta tuntuu just nyt siltä.
Eihän tää oo edes todellista, ei mulla yleensä ole kuumetta ku ehkä päivä kerrallaan ja sit se laskee siitä.
Tänää mä heräsin ja oli tosi hyvä fiilis, kymmenen tunnin taju pois-unet virkistää kummasti. En mä nuijanukutusta järjestäny tai pillereitä vetäny, olin vaa niin vitun kipee. Ajattelin, et noni, siinä se nyt oli. Meen alas, paistan kananmunia iha niinku joka vitun aamu viimiset kaks kuukautta (paitsi eilen, koska, no, olin niin vitun kipee) ja syön niitä.
Hmm, hassu fiilis.
Voi Jumalauta.
Kaivan kuumemittarin, mittaan. Oke, eihä täs mitää, 36. Jatkan istuskelemista, lopulta raahaudun yläkertaan ja makoilen sängyllä. Vieressä on talon toinen kuumemittari.
No, mä huvin vuoks mittaan, mitäs tässä muutakaan.
37.
SAATANA.
Jep, ja nyt on sitte taas jo kovaa vauhtia nousemassa kohti 38. Ja tänään mulla on ääniki jossai ahterissa plus kurkku kipee. Eikä mun kone vieläkään toimi.
Tilasin muuten eilen Nelly.comista kolmet parit sukkia ja kengät, jotai piristystä sentää.

easy peasy opportunistic peachy

Moro, mun kone ei vieläkään toimi kunnolla. Miten olis, joku vois kustantaa sen korjauksen? (:

No joo. Mun piti huvin vuoks esitellä tääl mun meikkilaukkuniki. Siis, ööm, meikkipussi. Se, mitä mä kannan mukanani. Mut kuvat on mun koneel ja vähä kaikki muuki, et ei täs mtn.
Kirjotin yhe jutun viime yönä, one shotin, joka ehkä jatkuu. Se olis tavallaan yhden hahmon esittely. Mut en nyt tiiä, julkasenko sitä missään koskaan.

Tia out~

Nörtin painajainen.

Mikäs sen pahempaa tälläselle vitun tietokonepeliaddiktille ku se, ettei oma kone toimi? Tai no, kyllähän se toimii, mut siin on joku nettihommapaskana siel ja joku muuki nii, et netti ei toimi ja se jäätyilee. Joten, pystyn pelaamaan siinä vaan The Sims 2 tai Dragon Age 2. Viimisimmän pelasin just taas läpi enka jumalaut jaksa taas sitä lähtee pelaamaa :D
Sims? En jaksa sitäkään.
Joten nyt mä pompin täällä seinille.
Tästä koneen jonkinlaisesta toimimattomuudesta johtuu muuten myös se, etten oo tänne kirjotellu. Nyt istun pikkusiskon läppärillä, jolla ei ees pysty kunnolla WoWittamaan. Ärrär. Mikä muuten on, että ei oo mitään ärinäsanaa, joka ei kuulostais joko vihjailevalta tai vihaselta? Miksei mikään kuulosta ärsyyntyneeltä? rawr, grr jne.

Bitch I Am Still Perfect

No en. Mut yritin kyllä olla tänään täydellinen, sen kuitenki pilas taas mun mahtavat meikkausskillini... tai paska meikkivoide, en nyt tiedä, kumpaa syyttäis.
Mulle tuli tänään paketti Cesars Shopista! Tai no, tänään se haettiin postista, eilen ei kukaan jaksanu. Paketin avattuani olin ihan innoissani - kuka nyt ei innostuis ku näkee vitusti pinkkejä pehmustehärpäkkeitä? Myönnettäköön, etten ikinä oo nähny niitä pinkkeinä. Aijai, on ne hienoja. Hetken pällistelyn jälkeen mä kuitenkin tajusin, että enhän mä nyt kuitenkaan pehmusteita tilaillut. Kokeilin niitä lakkoja ja oon nyt ihan rakastunu näihin graffitilakkoihin <3 Ne vaan on jotenki nätit. Innostuksen lomassa tajusin unohtaneeni tilata päällyslakan.. haha. No ei voi mitää.
Kuvia aattelin sitte ottaa, osa niistä näkyy tossa yläpuolel.. Jep, muokkailin aika innokkaasti, mun kännykkäni kamera kun ei oo mikään maailman paras kamera plus valaistus sux.
Sainpas sitte yllätyslahjan tilauksen mukana! Hassuinta on, että tilausta tehdessä aattelin, että en mä ny mitään Konadeja... ja joo. Mikäs olikaan ylläri? No, Konad-leimasinhan se. Pääsenpähän sitäki kokeilemaan :D

Striving To Attain Perfection

En kai täällä maininnutkaa sitä, että mä tilailin juttuja
Cesar's Shopista. Ne, jotka ei oo tuttuja kyseisen kaupan
kanssa voi linkkiä klikattuaan aika nopeasti huomata,
että itse nettikauppa keskittyy paljolti kynsien hoidon
ympärille, mitä nyt pari huulikiiltoa ja intiimiväriä löytyy.
Väreistä puheenollen, päätin taas, että värjään hiukset iihan
vaaleiksi. Vaaleemmiksi ku kuvassa olevan koiran turkki.
Joku vois vähän valaista mua ja kertoa, minkä rotunen tuo
koira on: mä nimittäin oon nyt ihan rakastunu siihen. Se on
vaan ihan hemmetin söpö.
Mutta siis, tilasin sieltä nettikaupasta yhden valaistun peilin,
kaksi graffitikynsilakkaa (musta ja kirkkaan sininen), aluslakan
sekä kaksi UV-lakkaa, pinkin ja vihreen. Okei, niitä UV-lakkoja
tilasin kolme, kaks vihreetä, että kaveriki saa. Se sitte maksaa siitä
lakasta mulle. Tilausten yhteishinta tais mennä päälle satasen,
hui.
Mitäs muuta? Aattelin pitkästä aikaa yrittää muotoilla mun ah-niin-ihanat
kulmakarvani. Musta vähän tuntuu, että en oikee
onnistu siinä ja kyllästyn taas ennen ku oon ees kunnolla alottanu.

Hiukset hiukset hiukset

Mä yritin vääntää jotain runoaki hiuksista, mut se ei oikee onnistunu. Se meni jotenki näin:
Brown hair gray hair black hair
red hair and I will fail
Ja sit tajusin, että meinasin taas ruveta kiroilemaan enkä mä ny hitto vie haluu kiroilla runoissaki. Joten, jätän sen runojen kirjottelun muille. Ainaki hetkeks.

Tuli vaan mieleen, että miks hitossa ihmisillä on hiukset? Ja vaikka oonki aika vitun ateisti olevinani, jostain syystä toinen ajatus oli; ''miksi Jumala loi ihmisille hiukset?''
Yritän nyt olla välittämättä mun sisäisen jumalakommenttini läpi käymistä ja sanon, että en oikeesti tiedä, miks ihmisillä on hiukset? Onks ne tarkotettu jotenki suojelemaan päätä? Yritin löytää vastausta tähän netistä, mut löysin vaan jotai lapsille tarkotettuja sivustoja jotka lähti selittämään asiaa ku pikkulapsille. Ne tekstit kierteli ja kaarteli iha vitusti ja lopulta siinä ei olla vastausta kysymykseen 'miksi'. Vittumaista.

Mä muuten rakastan tätä yhtä hiuslakkaa, Proffs Super EXTRA Strong Hairspray. Hitto vie kyllä pysyy hiukset paikoillaa. Pystyisin varmaa pelkästään tällä lakalla yksin tekemään itelleni irokeesin, ison ja korkean sellasen.

Haha olin unohtanu tähä yhe typo.

Kasvissosekeitto

Okeii, teinpäs tänään TAAS kasvissosekeittoa ja ajattelin, että miksi en sitte tunkis sen reseptiä tänne? Teen omani aika löysällä kädellä ja harvemmin lisään enempää kuin kolme eri kasvista. Tänään pystyin tekemään sosekeiton vain perunasta ja porkkanasta, koska muuta ei ollut. Moh, sehän on sitte perunaporkkanamuussia. No eipäs muuten ole. Seassa oli vettä, joka tekee siitä keittoa. Ehe ehe. Okei. Ptin muuten hienon kuvanki mun keitostani, kuten tuosta näkyy. Kesäiseen teemaan sopii hienosti lautasen lumihiutaleet, am I right?


Kasvissosekeitto á la tylsistynyt teini-ikäinen

Aineet:
2 porkkanaa
5 perunaa
1 sipuli
2 tl suolaa
1 tl basilikaa
1 tl tilliä
6 dl vettä
1 rkl öljyä

Aseet:
Leikkuulauta
Pyyhe
Kuorimaveitsi
Kasvisveitsi (tai veitsi jolla tuntuu mukavalta leikata niitä)
Kattila
Kauha
Tehosekoitin/soseutin (tai joku, jolla saat ne muusattua)

Ja tästä lähtee:
Silppua sipulit, kuumenna öljy kattilassa (kyl, kattilassa) ja heitä sipulit sekaan, en muista sitä nättiä ruoanlaittotermiä seuraavalle vaiheelle, mulla paista niitä sipuleita niin kauan, että ne alkaa vähän kellertää. Ei mitään ruskeita.
Vedet kattilaan ja iha rohkeesti korkeimmalle asteelle ni saadaa vesi kiehumaan nopeemmi. Tässä vaiheessa on hyvä heittää sinne kattilaan jo suolat, nopeuttaa veden kiehumista. En tiedä, miksi suola nopeuttaa veden kiehumista, sitä pitää kysyä joltain muulta.
Alota kuoriminen porkkanoista, koska porkkanan kypsymisaika on huomattavasti korkeempi ku perunan. Kuorittuasi porkkanat pilko ne ja heitä nyt toivottavasti jo kiehuvaan veteen - veden kiehumista ei kuitenkaan tarvitse odottaa. Kun se sitte alkaa kiehua, säädä hella astetta alemmalle lämpötilalle.
Kuori perunat ja pilko, heitä porkkanoiden sekaan. Parempi kyllä olla heittämättä, kuuma vesi ei tunnu kivalta käsillä. Tässä vaiheessa sekaan loput mausteet ja annat niiden sitte kypsyä rauhassa. Ite sanoisin, että joudut keittämään noin 20min, mutta joskus saattaa mennä kauemmin. Valmista on, kun kasvikset on pehmeitä ja voit kauhalla painaa porkkanan palan rikki kattilan reunaa vasten.
Tän jälkeen vaan kattila pois levyltä ja soseuttamaan. Soseen kanssa voi syödä vaikka juustoraastetta jos siltä tuntuu. Kuvan keltanen juttu on nimittäin just sitä.

The Backyard of My Life

Mä istuin tänään noin kymmenen minuuttia takapihalla, ihan oven edessä, terassin ainoolla rappusella. Ootteko te koskaan miettineet, minkä värinen sää on? Minkä värinen se hetki on? Se hetki oli varmaan jotain tumman sinisen ja metsän vihreän väliltä, en mä osaa kuvailla sitä kunnolla. Pisti miettimään, että mihin tääki kesä on menny. Mun piti istuttaa kukkia, ruusuja. Eri värisiä, kirkkaita. Mun piti kastella niitä ja paeta ampiaisia. Mutta mä en tehnyt mitään.

Siinä terassissa on pieni silta joka johtaa leikkimökkiin, se silta on vähän kallellaan edellisen talven jäljiltä ja nyt on jo tulossa seuraava. Kestääkö se?

Mä katoin leikkimökin kaiteella roikkuvaa pyyhettä ja mietin, onko mulla oikeesti kavereita. Olenko mä ihan yksin? Musta tuntuu, että mun paras kaveri ajautuu kokoajan vaan kauemmas. Onko se mun syyni? Mä kammoan julkisia paikkoja aina vaan enemmän, mä en halua ihmisten näkevän mua. Mä oon ruma, ällöttävä. Vaikka mä kuinka yritän olla nätti, mä en onnistu. Välillä mun tekee mieli vaan ehdottaa vaikkapa leffaan lähtöä sille, mut en mä sit uskalla.

Mä oon huomannu lopettaneeni syömisen. Syön todella vähän jos syön. Halu syödä on kyllä jäljellä.

Taivas oli kylmä.

Time to erase

the rest of me

Celldweller - So Long Sentiment

Mulla on ollu pari viimisintä päivää iha hassu fiilis. Jotenki vaan, tuntuu ku pilvet olis siirtyny mun silmien edestä. Saattaahan se johtua siitäki, että aurinko paistaa ja tekee koko huoneesta lämpimän värisen ja valoisan.
Musta tuntuu siltä, että mulla saattaa sitteki olla joku mahdollisuus elämässä. Mä odotan innolla sitä päivää, kun mä pääsen mun ihan omaan asuntoon. Mä odotan innolla mun ekaa työpäivääni ja sitä tunnetta, kun saan laskun maksettua eikä tarvii siitä huolehtia. Kai noi kaikki edellä mainitut asiat sitte jossai vaiheessa alkaa vituttaaki, mut onhan se kiva nyt ainaki kerran nauttia :D

I'm slipping

Joo, mulla tosiaanki taas lipsuu tää tänne aktiivisesti kirjottelu. Äh, ku yritän tänne aika kirjotella, mut sitte ku pitäs lähtee kirjottamaan, ei tuu mitään mieleen.

Can't you be believing now

AAA joo ei mitää. Sain tänää postissa, noh, postia ja olin iha innoissani koska let's face it, kuka vittu mulle ny postia lähettäis?
Noh, tässä tapauksessa Itä-Karjalan Kansanopisto.

....
....
....
...?

Indeed. Se oli jonkinlaine esite, joka mulle lähetettiin, koska en yhteishaussa päässy mihkää. Ensin mä oikeesti jopa harkitsin tonne lähtemistä, mut sit tajusin, etten varmaa kestäis siel ja toiseks, ei siel edes opeteta mitään mua kiinnostavaa. Puhun nyt siis amislinjoista. Että juu. Hitto ku löytyis joku kiva koulu, johon voisin viel hakea. Joku kuvataidehommeli vaikka.

Mulla myös tuli pari päivää sitte mainos autokoulusta! Jep, olen yli 17½-vuotias, joten voin jo alottaa autokoulun. Noh, enpä menny sinnekkää, vielä.

I Believe There's Peace On Those Hills

You will climb til you find places you'll never let go

Nyt mä haluan taas muuttaa tän blogin ulkoasun mustaks. Se musta vaan on mulle semmonen tuttu ja turvallinen väri ja kai se jotenki mun angstailuihiniki sopisi. Ja what the hell, eihän se ketään edes häiritsisi, kun ei kukaan tätä oikeasti edes lue.

Mua pelottaa. Mua pelottaa taas ihan kaikki. Mitä mä teen mun elämälläni? Mihin suuntaan mä olen luisumassa? Pitäisikö mun tehdä, mitä mä itse haluan tehdä vai mitä yhteiskunta sanoo, että pitäisi tehdä?

Koululaukkudraama

Koululaukku & Valinnan vaikeus

Mä oon nyt viimiset pari kuukautta katellu porukan angstausta koululaukkujen suhteen ja tänään taas luin yhden aiheen, jossa kyseltiin adidas-laukuista. Ei enää huvittais lukea niitä, joten päätin, että nyt lähen listaamaan hienoja laukkuja ja niiden hintoja sekä sivustoja, joilta ne löytyy! Ei aina tarvitse valita sitä samaa mikä muillakin on, tässä tapauksessa adidasta.
Näin aluksi seikkailin yhdelle lempparisivustoistani, Spartoo.fi. Sivu voi olla vähän kallis pienen budjetin omaavalle, mutta ainakin laatukamaa löytyy. Juuri nyt Spartoossa on myös sopivasti ale. Poimin nyt sieltä pari laukkua, jokainen eri tyyliä. Lisää löytyy itse sivuilta, en ny ihan viitti kaikkia tähän listata.

Laukut on listattu vasemmasta yläreunasta lähtien aina oikealle kulkien ja siitä taas vasempaan reunaan palaten.

Un après-midi de chien HONORE White / Black 80,00 €
Itse olen aina pitänyt mustavalkoisista jutuista ja osin sen takia tääki mun silmiini pisti. Laukun kuviointi ja ulkonäkö on kivan yksinkertainen, valitettavasti tän laukun tapauksessa ehkä vähän liiankin yksinkertanen: ekstrataskuja ei näytä olevan. Tämän laukun käyttö saattaa vaatia hieman luovuutta, varsinkin jos sen koululaukuksi ottaa.

Marc Labat WALLACE GRAND Beige 41,00 €
Tän laukun valitsin jonkinlaisen matkailuteeman vuoksi. Oon aina tykänny matkustelusta, valitettavasti en paljo ulkomailla juoksemaan pääse. Mua on aina kiehtonut se, että lähtisi kiertämään ympäri maailmaa ja liimailisi määränpäiden mukaan jonkinlaisia tarroja matkalaukkuunsa - laukku olisi näin täynnä muistoja ja uniikki.
Tämän laukun ulkonäkö on valmiiksi suhteellisen yksinkertainen, mutta tarrateemaa seuraillen voi sitä lähteä ite täyttämään, voihan siihen vaikka piirrellä.

Espirit GENNA XL Coal 36,00 €
Tyypillinen nahkalaukku med niitit-teema. Mun tr00-metallifaniaikoinani mä suosin tän tyylisiä vaatteita ja laukkuja ja kyllä ne vieläkin suurimman osan ajasta mun silmiäni miellyttää. Tää laukku löytyy listalta melkeinpä kokonaan nostalgian vuoksi.
Laukun ulkonäkö on kivan yksinkertainen, koko juuri sopiva ja näyttäisi siinä olevan piilotaskukin.

Fornarina ANDROMEDA SHOP LARG Black 68,00 €
Kaiken mustan ja pinkin ja kauniin nimissä löytyy tämä laukku mun listaltani. Yksityiskohdat ovat nättejä ja huolella läpi mietittyjä - pinkki vuori on aivan ihana väristä pitävälle. Laukun koko natsaa hienosti koululaukkutyyliin.

Tann's GIBECIERE 35CM FUN GIRL Grey 50,00 €
Laukku on hieno ja sopii niin koulun aloitteleville kuin vähän vanhemmillekkin. Tämä ei ole laukku vaan reppu, mutta jos repuista sattuu tykkäämään ja tämä miellyttää silmää, täydellinen laukku on löytynyt. Repun koko on ihanteellinen koulukirjoille ja muulle krääsälle, jota satut koulussa mukanasi kantamaan.

Coq en pate CARTABLE ELEPHANT Grey 52,00 €
Jollekkin tämä laukku saattaa olla ehkä vähän liiankin lapsellinen, mutta se sopii täydellisesti vähän leikkisämpään tyyliin. Tätä laukkua voi käyttää joko reppuna tai eräänlaisena salkkuna mielen mukaan ja sen tyyli takaa sen, etteivät parit töhryt pilaa laukun ulkonäköä.

DDP Cartable 38cm - 1 Poche 69,00 €
Ja jälleen yksi nätti ja yksinkertainen laukku repuista ja japanista pitäville. Repun kuviointi on nätti ja koko sopiva koulukirjoille. Eipä siitä sen enempää. Miksi tää on mun listallani? Koska kuva on nätti.

Rentrée des classes REBECCA BONBON Black 45,00 €
Todella söpö ja yksinkertainen laukku. Ulkonäössä ei ole mitään ylimääräistä ja tilaa on mukavasti esimerkiksi omille bändipinsseille. Valitettavasti laukun koko voi olla ongelma koulukirjoja mukanaan kantavalle.

My bitter heart is pumping oil into my veins

''Men look at themselves in mirrors. Women look for themselves. ''
- Elissa Melamed


Thirteen Senses - Gone







Mä menin eilen (tai tänään) nukkumaan puoli kahden aikaan yöllä ja koska siitä on mulle muodostunut jonkinlainen tapa, kuuntelin siinä sitte pari biisiä. Tällä kertaa Enyaa, Paint The Sky With Stars-albumia. Ihanan rauhottavaa. Mutta se ei nyt ollu se pointti tässä:
Mä pelkään itseäni, koska m en tunne itseäni. Musta tuntuu, että mä olisin yksi niistä palapeleistä, joita mä alotan tekemään ja kyllästyn niihin; musta tuntuu, että mä olisin heijastus säröisessä rikkinäisessä peilissä.
Mä en tiedä, miltä musta pitäisi tuntua ja se häiritsee mua. Usein mä löydän itseni miettimästä, miten tilanteessa pitäisi reagoida. Pitäisikö mun ajatella itseäni vai muita, pitäisikö mun katsoa asiaa omalta kannaltani vai yhtyä toisen mielipiteeseen. Pitäisikö mun korvakivun yllättäessä itkeä vai antaa sen olla. Tilanteissa, joissa jollekin muulle tietynlainen reaktio on täysin selvä asia, mä pysähdyn miettimään tuntematta yhtään mitään. Kyllä mä kipua tunnen viiltäessäni vahingossa paperilla sormeen, mutta se on fyysistä kipua. Pitäisikö mun itkeä sen takia? Pitäisikö mun kiljua? Pitäisikö nauraa ja antaa asian olla sen enempää miettimättä?

A woman's hopes are woven of sunbeams

''A woman's hopes are woven of sunbeams; a shadow annihilates them.''
- George Eliot

Kuvan nimesin erään kauniin biisin mukaan:
Katie Herzig - I Hurt Too





Mooi! Kuva on pelistä nimeltä World of Warcraft ja melkoisen raskaalla kädellä muokattu, siitä tietynlainen säröisyys. Halusin tähän kuvan, eikä ole tänään oikeen muuta otettua. Eli taas yks päivä tuhlattu pelaamalla. Näihin seuraaviin biisin sanoihin tiivistyy aika hyvin mun fiilikseni.

When youre weary
And haunted
And your life is not what you wanted
When you're trying so hard to find it

When the lies speak the loudest
When your friends are starting to leave
When youre broken by people like me

I hurt too, I hurt too

When an ocean sits right between us
There is no sign that we'll ever cross
You should know now that I feel the loss

I hurt too, I hurt too

Even though you are drowning in valleys of echoes
I believe there is peace in those hills up ahead
You will climb til you find places you'll never let go
And I will also be here praying just like I said

I Want To Have These Heels On

Tuli mun kumisaapaspostauksestani nyt sitte idea, että tungen tähän kuvat parista kenkäparista, jotka haluaisin. Itseasiassa kolmesta :P

Yläreunasta löytyy Iron Fistin Monbassa-kenkulit, jotka sattuu myös olemaan ekat kengät, joihin Iron Fist-brändiltä oon törmänny. Aivan ihanan söpöt, kenkien mukana pitäis tulla pieni punainen ruusu, konka voi halutessa pistää kengän päähän tai vaikka sivulle.
>> Spartoo.fi (ALE!)


Keskellä on myös Iron Fistin kengät, nimeltään Thelma. Tykkään tosta klassisesta ja kivan värikkäästä tatuointilookista, rusetitkaan ei oo yhtään liikaa.
>> Spartoo.fi (ALE!)

Tässä alhana on Iron Fistin kengät, nimi on Muerte. Nimi ainaki sopii kengän nättiin kallokuviointiin, joka tuo tyttömäisen pinkkiin kivan rajun vivahteen. Kaverin mielestä kengän päässä olevat pinkit ''napit'' eivät oikein kokonaisuuteen sovi, mutta ite tykkään niistä.
>> Spartoo.fi

Got My Boots On

Noni, sit en kirjotellu mitään eilen :D Mut kyl tää tästä taas lähtee.

Jep, tossa vieressä on kumisaappaat. Mä yritin kuumeisesti löytää ihan hemmetin hienoja kumisaappaita, mut löysin vaan parit kuvat Vivienne Westwoodin kumisaappaista, jotka eivät nekään olleet kovin.. kummoisia. Kyllä mä uskoisin, että Viviennellä on hienompiaki, mutta on se ny kumma kun ei edes kuvia hienoista kumisaappaista löydy.
<<Hunter Original
Googlailtuani jonki aikaa löysin nuo kuvassa olevat saappaat. Alunperin yritin löytää pinkkejä, koska, no, mä tykkään pinkistä. Ai, että mulla on Marilyn Manson-nappi yläreunassa ja en muuta? No niinpäs onki, mut kyl mä silti tykkään pinkistä. Se on vaan jotenki niin, piristävä väri. Tyttömäinen ja kirkas. Nätti.
Noilta sivuilta joita kattelin löyty kyllä ainaki parit pinkit, mutta toisissa oli kengännauhat (en mä nyt mitään nauhoja kumisaappaisiin pentele) ja toiset näytti oudolta. Tykästyin näihin, koska väri näyttäis vivahtavan alumiiniin. Ne olis täydelliset, jos ne sais vielä kirkkaan pinkkinä! :D

Okei, nyt ei varsinaisesti ole kumisaapaskausi. Miksi mä sitte kattelen kumisaappaita? No, ensinnäki olis kivaa suunnitella kumisaappaita. Toiseks mulle eilen yks kaveri goSussa sattu mainitsemaan tämän biisin:
>> LIGHTS - My Boots
Ihanan piristävä ja nätti biisi, vaikkei sanoissa ihan aina mitään järkeä tunnu olevankaan. Tota oon nyt sitte kuunnellu melkeinpä putkeen.
Mutta joo, saatan kirjotella lisää myöhemmin, jos tulee jotain mieleen. Unohdin muuten joogauksen eilenki.

''Hey look at me, I'm very artistic!''

Er, tai sitten en. Tiiättekö, mitä käy, kun mä löydän kuvanmuokkausohjelman? Noh, näin käy:


En tiiä, mun mielestä toi kuva oli ihan hieno sillon joskus. Alkuperänen? En tiiä, onko se enää ees tallessa. Toi on läheisen kerho/eskarikompleksin pihalta noin 6 aamuyöstä. Jaa, että mitäkö tein siihen aikaan eskarin pihassa? Ei, enhän mä mitään pahojani siellä tehnyt. Ja jos mä olisin siellä juttuja ollut tuhoamassa, miksi hitossa mä kuvan olisin ottanut?
Mä olin töissä. Kyllä, Minä olin töissä kerran elämässäni. Tosin se oli vaan siksi, että ysiluokkalaisilta vaaditaan kahen viikon TET-jakso. Hrrr. Mä muistan vieläki niiden lasten ällöttävän iloiset hihkumiset ja hymyt ja sen, miten ne juoksi aina halaamaan. Okei, se oli söpöä ja sydäntä lämmittävää. Hetken annoin mun epäilevän sydämeni olla iloinen. Ja heti sen jälkeen rupesin miettimään, mitähän niiden pienissä, selvästi pahoissa evil mastermind-aivoissa oikein kulkee, että pitää mua tulla halailemaan.

Okei, eksyn taas raiteilta. Pointtina piti olla se, että säädin taas ulkoasun kanssa. Mmhm. Kyllästyn siihen kuitenki huomenna.

''Hey, look at me, I've an opinion!''

Aina välillä musta tuntuu, että mä oon pikkuhiljaa lipsumassa jonkinlaiseen trolliuteen. Jotenki tuntuu, että meinaan lähteä tahallani provosoimaan ihmisiä. Välillä huomaan kirjottavani jotenki ei-niin-neutraalin kommentin ja toivovani, että siitä syntyy sota. Mä kyllä yritän olla tekemättä tota, mut aina välillä lipsahtaa :D
Kommenteista vielä sen verran, että mua ärsyttää ihan helvetisti, jos en saa huomiota mun mielipiteilleni. Se on perseestä. En oo ennen huomannu, kuinka huomionkipeä mä aina välillä olen :D Ei helvetti. Mutta ei siitä sen enempää.

Mä unohdin joogan. Kyllä mä huomenna, heti aamusta vedän reippaasti jumppapallolla! Edellyttäen, että mä oon edes hereillä siihen aikaan, joka vielä lasketaan aamuks. Tänään heräsin puol kaks. Katoin kelloa ja ajattelin, että mitä vittua. Missä vaiheessa mä näin pahasti kusin mun unirytmini?
Ei sitte muuta ku sitä korjailemaan. Ehkä herään huomenna seittemältä. Mut kaiken tän mun terveydenhakuisuuteni ja muun paskan keskeltä mä oon tajunnu, että mä haluan nukkua puoleen päivään. Mä haluan missata kaiken sen paskan ja tylsyyden, johon mä saattaisin törmätä siinä... no, siihen aikaan ku nyt perkele kuulemma ihmiset normaalisti herää.

Mä en oo tehnyt tänään mitään. Oikeesti. Joo, mä söin tommosen jättiksen ja unohdin syödä aamupalan. Oon syöny tänään tasan kerran terveellistä ruokaa ja se oli kolme perunaa, broileripihvi ja vitusti salaattia. Siis mun mittakaavallani vitusti, mä en edelleenkään tajua, miten kukaan voi syödä täyden lautasellisen. Salaatti on kyl ihan hyvää. Ehkämä voisin syödä vähän lisää salaattia, heittää sekaan jotain halpissalaattijuustoa. Jos sitä edes on enää tuolla, en ihmettelis jos joku olis sen jo roskiin heittäny. Hm, kummasti tätä juttua tuntuu tunkevan. Ehkä lopetan, ennen ku puran tähän vähän liikaa. Okei, oikeesti ei enää tuu mitään mieleen.

It's a day that I'm clad I survived

Um, wat? Joo, tänään ei tosiaankaa oo tapahtunut mitään kovin tramaattista. Onhan tässä kyllä vielä pari tuntia jäljellä, että mistäs sitä tietää jos vaikka batman hyppää ikkunasta läpi tai naapuri soittaa poliisit musiikillisten erimielisyyksien takia.
Just nyt muuten soi Radio Rock ja nyt näyttäis kanavalta tulevan W.A.S.P - I Wanna Be Somebody. Sopii kuvaan. Mä haluisin edelleen olla miljonääri.

Joo ja tosi yllättävää taas, että unohin koko joogailun. Huomenna mö sitte kyllä jatkan, varmasti! Kyllä kyllä. Onhan se hyvä nyt lupailla. Huomannu unohdan koko homman kuitenki. Mut ei se jooga nyt niin kamalaa ole :D
Ehkä huomenna pääsen säätämään sen jumppapallon kanssa.

Onko tramaattista edes sana? Tarkotuksena oli kirjottaa dramaattista.

Pa-pa-pappadada-pa

Tää biisi, jota kuuntelen, on aika kiva. Sen sanat menee about näin: pa-pa, pappadappa-pa-pa paaah pa-dappa. Jep, ei mitään liian monimutkasta. Kyseessänä siis on tämä biisi. Joo mutta, ei siitä sen enempää.

Pitkästä aikaa ukkosti tääl! En edes muista, millon viimeks sain herätä kaheksan aikaan aamulla ihan helvetin kovaan räjähdykseen ja sen jälkeen sain tajuta, että ulkona on vielä pimeetä, keskellä kesää. Ihan hemmetin hieno fiilishän siitä tuli. Vähän se kyllä lätsähti kun tajusin, että ulkona sataa kaatamalla ja jyrisee niin helvetisti... ja kissa on ulkona, eikä muuten tule sisään, ellei kuistilla ole istumassa. Noh, se kissaparka sitte istuskeli jossain siel ulkona ukkosessa kuutisen tuntia.
Ukkonen on mun mielestä ihan kauheen.. rauhottava? Samaan aikaan se myös pelottaa ihan perkeleesti, mitä jos se osuu taloon? Mitä jos salama iskee muuntajaan ja käräyttää kaikki meiän sähkölaitteet? Mulla on jo kerran hienot stereot ja mikro pamahtanu tommosen takia.

Mä alotin muuten tänään vihdoin ton joogailemisen.. tai no, emt. Ei siinä ollu ku vähän joogaa, alotin nimittäin De-Stress-dvdllä. Harjotus alotettiin rauhallisella Tai Chi-venyttelyllä ja sen jälkeen vähän vaativampia liikkeitä. Siitä siirryttiin joogaan, vähän harjottelua ensin ja sen jälkeen 20 sarja tiettyä liikerataa. Sen jälkeen tuli meditaatio-osuus, jei! Oppi siinä myös sitte vähän hierontaaki.
Huomenna ajattelin sitte kokeilla jotain muuta dvdtä, mulla on noita viisi. Ehkäpä leikin tolla jumppapallolla :D Saa ny nähä. Mutta tosiaan, ihanan rento olo eikä edes niskaan satu. Energisempiki.

Gravity Wants To Pull Me Down

Nonii! Luinpas tossa mun vanhoja blogimerkintöjäni ja pakko sanoa, että olinpas angstinen. Pakko myös sanoa, ettei paljoo oo tilanne muuttunu - enää en kuitenkaa ihan blogiini angstaa. Elämä on perseestä, mut siihen jotenki vaan turtuu ajan kanssa.
Mitä mäki olen lyhyen elämäni aikana tehny? En mitään.

Mitä mä haluan elämälläni tehdä?
En mitään. Vai haluanko? En mä tiedä. Mä haluaisin tehdä vaikka mitä, mä haluaisin nähdä maailmaa. Mä haluaisin nähdä Eiffel-tornin, mä haluaisin vierailla Niagaran putouksilla. Mä haluaisin käydä viidakossa ja nähdä Tokion yöllä pilvenpiirtäjästä. Mä haluaisin nousta naisten moottoriurheilun huippunimeks tai ympäri maailmaa tunnetuksi taiteilijaksi tai kirjailijaksi. Mä haluaisin opetella tatuoimaan. Mä haluaisin myös nähdä Pariisin katakombit ja vierailla muinaisissa Inkaraunioissa. Mä haluaisin nähdä Egyptin pyramidit ja pidellä sitä hiekkaa mun kämmenelläni. Mä haluaisin purjehtia Karibialla ja pitää mun kättäni siinä läpinäkyvässä vedessä, mä haluaisin myös sukeltaa kalojen seassa ja ehkä jopa halata haita. Mä haluaisin oman FORD TORINO GT 68-auton, viistoperällä tietysti.
Mutta mikä noista tulee oikeasti toteutumaan? En mä tiedä.

Kill Stupid Shinobi

Jep, siinä on mun hieno leukani ja leveä nenäni ja taitaa siinä näkyä osa silmälasejakin. Ajattelin lähteä vähän aktiivisemmin tätä blogia taas päivittelemään ja mietin, että jos rupeisin niitä kuviaki tänne oikeesti nyt tunkemaa, ku sain ulkoasuaki päivitettyä. Että tää olis sitte sellanen The Next Era of Tuitun blogi, mmhm. Nvm.

Kill Stupid Shinobi on siis blogin uus nimi ja se tuli yhdestä Naruto-aiheisesta fanficistä, jota luin. Ei siitä sen enempää.
Jossain vaiheessa ajattelin sitte tehä jonkinlaise yläbannerin ja kaikki :D
Saa ny nähä, millon niitä jaksan ruveta väsäämään ja ennen kaikkea, millon se inspiraatio riittää.

We'll all stay skinny 'cause we just won't eat!

I'm gonna trade this life for fortune and fame, I'll even cut my hair and change my name~
Nickelback - Rockstar

Joo, viimisen viikon aikana oon innostunu ihan kauheesti kuuntelemaan Nickelbackia :D Hieno bändi, Chadin ääni on hieno ja sanatki on hyviä ja niissä on joku järkikin.

Mulla on taas jäänyt tää päivittäminen vähälle, hitto vie. Tällä kertaa päätän syyttää InterPalsia jonka tossa pari päivää sitte löysin - mä olen löytänyt sieltä niin monta mukavaa ihmistä joille voin selittää kaiken, ettei enää tänne kirjottaessa tule mitään mieleen. Hassu fiilis ku näinki papupadalla ihmisellä loppuu äkkiä sanottava. Plus kai se tuntuu oudolta tänne blogiin selittää kun ei vastaustakaan tule saamaan.
Mutta joo! Kun nyt kerran InterPalsinki linkitin, niin mikä se sitten on? Noh, InterPals on hieno sivusto kaikille kirjeenvaihdosta pitäville ja niille, jotka etsivät kavereita ympäri maailmaa. Onhan tollakin sivustolla omat kahelinsa ja oudot pervot brittinsä, mut on siellä ihan mukaviakin ihmisiä liikenteessä :)
Interpalsissa voi myös ''vaihtaa kieliä'' eli siis jos haluaa vaikka japania oppia, voi etsiä japania osaavan henkilön joka on ilmoittanut olevansa kiinnostunut auttamaan muita kyseisen kielen kanssa ja siitä se sitte lähtee.

Mutta joo. Olin WoW-lakossa peräti 20 päivää! Koska en jaksanut ostaa lisää peliaikaa. Nooh, kaikkihan on nyt jo hyvin(kö?), koska ostin lisää peliaikaa! Ja taas voin jatkaa iloista matkaani peliaddiktioni maailmassa. Dundundunn~
Wowiin ->

While the world is crashing down

Ready, set, go it's time to run!

Ahem. Melkeinpä viitisen vuotta sitte olin ihan innoissani Tokio Hotelista. Innostus hiipui. Ja nyt? Nyt mä kuuntelen taas ihan innoissani THta... en oikee tiiä, mitä pitäis ajatella o.O

Flavour

Joo. Kuinkahan monta kertaa oon alottanu mun blogimerkintäni sanalla ''joo''?

Ajattelin, että pitäis tänne varmaan jotain kirjotella, ettei ihan koko blogi täyty noilla piirroksilla. Mikäs siinä, onhan niitä ihan kiva tehdä ja näi, mut tän ideana nyt kuitenkin ollu alusta lähtien olla täynnä tekstiä, ehkä parilla kuvalla höystettynä.
Tuli muuten mieleen, että saako tänne jotenki eri kategorioita? o.O Olis kätevää.

Tilasin muuten askelmittarin. Joku halpismittari varmaanki. Saa nyt nähdä, tuleeko se edes. Ilmaseksi kun sain. Olis se askelmittari kyllä ihan kiva :) Jos sen saan, ruven varmaan pistämään päivän askelia tänne, hehe.

Piirros #13

Mallina Lehtori oja

Piirros #12

Mallina jotskuliini

Piirros #11

Mallina Monaquella

Piirros #10

Mallina Jonate9

Piirros #9

Mallina takiainen

Piirros #8

Mallina PipuC :D

Piirros #7

Miksi mulla tulee tästä mieleen Lady Gaga? O.o
Mallina pancake-

Piirros #6

:D Mallina Ssandii

Piirros #5

:D Siinä oliki sitte vika, ainaki tältä päivältä. Mallina Monkey159

Piirros #4

O.o
Mallina kissa01

Piirros #3

Kolmas :D Mallina Rakastunut...

Piirros #2

Se olis sitte siinä :D Tajusin just, et, er, tissit näyttää hiukan eri kokoisilta. Fail varjostus. Pssh. Mallina E.l.l.e.n :D

Piirros #1

Siinä olisi :o Toivottavasti kelpaa. Mallina toimi Amelainen.

To draw or not to draw

...that is the question.

Mutta joo :D Piirsin Tempen.

Opittua #2

Enemmän tai vähemmän turhia asioita, joita mä olen lyhyen elämäni aikana oppinut:

7. Älä yritä tehdä muita iloiseksi tekemällä jotain mukavaa tai jollain muulla tavalla. Kukaan ei huomaa vaivannäköäsi ja naamaasi tunnutaan potkittavan vain enemmän väärän luottamuksen aiheuttaman harhan takia.
8. Älä tee lupauksia. Sinun tulee myös pitää ne ja joku muistaa ne aina. Jättämällä lupaamiset tekemättä voit aina vastata tähän: ''MUT SÄ LUPASIITH'' tällä: ''En muuten luvannut'' ja tiedät, että puhut totta.
9. Älä valehtele. Kaikki on helpompaa valehtelematta. Kannattaa myös muistaa, että tietyissä tilanteissa voi vain jättää jotkin seikat taktisesti sanomatta tai esittää asian kauniilla sanoilla; everything looks better with pretty words - tai tässä tapauksessa - sounds.
10. Hoida asiat ajoissa. Ei ole mukavaa kävellä esimerkiksi äidinkielen tunnille ja tajuta, ettei esitelmää ole - ellet sitten satu olemaan todella hyvä improvisoimaan ja jopa luit kirjasi. Mahdollisista ikävistä tilanteista on myös helpompi luikerrella pois, kun varoitusaikaa on enemmän.

Opittua #1

Enemmän tai vähemmän turhia asioita, joita mä olen lyhyen elämäni aikana oppinut:

1. Vessaan mennessäsi tarkista, että vessapaperia on. Mulla tän unohtaminen on onneks tapahtunut vain kotona, julkisia vessoja kun kartan.
2. Älä syö ollenkaan- no har-har, siis: Älä syö sipsiä, jäätelöä ja luumuja perätysten tai samaan aikaan. Vaikka se ensin saattaakin tuntua hienolta idealta ja juuri oikealta tavalta käsitellä angstia, jälkeenpäin vessassa istuessa se on jotain ihan muuta.
3. Älä jätä Baileys-pulloa pöydälle huoneen lämpöön kahdeksi viikoksi. Sitä ei ehkä ensin ajattele, mutta varsinkin kesähelteillä... noh, sanottakoon, että Baileys on KERMAlikööriä. Ja mita kerma tai mikään maitoon liittyvä tekee huoneenlämmössä, varsinkin kun lämpö sattuu olemaan yli 15+ astetta?
4. Jos yllä oleva käy, älä juo sitä Baileysiä. Tähän voisi vaikka lisätä kakkosen viimeisen osan sekä tietyn likaisen fiiliksen, joka tulee sylkiessä outoa, valkoista nestettä ulos.
5. Loukkaantuessas hymyile. Mahdollisimman iloinen (ja mahdollisesti myös tietäväinen) hymy yleensä hämmentää loukkaajan.
6. Jos joku keskenkasvuinen pieni kusipää, jonka pallit- niin siis, jos joku miespuolinen henkilö tulee eteesi ja ilmeilee, potkaise. Lujaa. Eipähän tarvitse katua myöhemmin. Yritä kuitenkin olla tappamatta poikaparkaa, pitäähän sen jotenkin päästä jatkamaan tyhmää sukulinjaansa.

'Cause I'm never going to stop the rain by complaining

Luís Monteiro

Kuuntelen ihan fiiliksissä Burt Bacharachia ja ihmettelen. Jaa että mitäkö ihmettelen? No sitä, että mulla on taas tällänen hassu fiilis. Tavallaan tyhjä, mut tavallaan myös... tyytyväinen. No mutta, mä oon jo kai parikin kertaa lähes vannonut lopettavani blogissa angstailun ja mun tunteideni ihmettelyn. Tää vaan on niin hassua, kun ensin on niin syvällä masennuksen, eh, itämeressä, ettei mitään rajaa ja sit äkkiä on tämmönen fiilis.

Raindrops keep falling on my head
But that doesn't mean my eyes will soon be turnin' red
Crying's not for me
'Cause I'm never gonna stop the rain by complainin'
Because I'm free
Nothing's worrying me.

Oon muuten taas ruvennu käyttämään näitä tekstin värivaihtoehtoja. Kamalinta on valita pinkin ja violetin väliltä, hehe. Ja toinen asia, mitä oon taas ruvennut tekemään: typotus. Ei hitto oikeesti, ihan älyttömiä kirjotusvirheitä multa tulee. Vähän väliä nytki joudun korjailemaan.
Mulla oli kyllä jotain semmostaki sanottavaa, mistä olisin paljon voinut selittää, muttaah. Pääsi unohtumaan, taas.

Suomen virallinen kesähitti 2011!

Jare & Villegalle - Häissä ft. Märkä-Simo

Niin että mitä? Jepjep. Sitä minäkin tässä mietin. Nykyään on ilmeisesti väärin toivoa Suomen kesäbiisiltä jotain... parempaa. Tietty biisin paskuus on vaan mun mielipiteeni ja ilmeisesti porukka tykkää tosta jos se kerran kesähitiksi on noussut. Ja Suomalaisilla nyt muutenki tuntuu olevan musiikkiin liittyvissä asioissa mielenkiintoiset mielipiteet. Euroviisut, anyone? Kuunkuiskaajat? Har-har.
No mutta, mikäs siinä jos porukka tykkää ja silleesti.

Desire

Eikö ole ihanaa, kun sä kerrot jollekki jostain sulle tosi tärkeestä asiasta, ja sitte se joku nauraa? Se sattuu niin helvetisti. Mulla ei oo paljo asioita, jotka on mulle tärkeitä. Mä en oikee tiedä, mistä mä tykkään.
Oon kolme vuotta miettiny, että josko ostaisi piirtopöydän. Ehkä mä vihdoin pystyisin luomaan sellasta taidetta, mitä mä haluan. Sellasia kuvia, mitä mä päässäni nään. Nyt oon vihdoin ruvennu ettimään niitä kunnon piirtopöytiä. Ajattelin, että miksi mä enää vaan istuisin ja ihmettelisin?
Eiköhän se kolme vuotta ole ihan tarpeeksi harkinta-aikaa.

Päädyin kattelemaan Wacomin sivuja. Tykästyin Wacomin Bamboo Fun-pöytään, ajattelin, että ehkä tää on se. Medium-kokosena sen ostaisin, jos ostaisin. Noin 185 euroa. En mä rikas ole, mutta on mulla tuon verran.
Päätin sitte mainita äidille asiasta.
Se tyrskähti?

Mitä vittua oikeesti. Mä haluun jo sen oman kämpän, työn, omat asiat. OMAN ELÄMÄNI.

Ryan Adams - Desire

repäsen

ja lähen

Sitte joskus.

Luin vanhoja blogitekstejä. Nyt tuli, jotenki kaihoisa fiilis :(

Flay You Alive

One more word and you won't survive

Aina välillä mä käyn muiden blogeja läpi. Aina välillä mä otan mun kivikautisen mutta hyvän järkkärini käteen ja ajattelen, et nyt mä uudistan koko vitun ulkoasun ja ruven pistämään tänne kuvia ja ehkä mun blogini oikeesti lähtee johki suuntaan. Mut mitä kuvaamista mun päivissäni muka edes on? Mä herään, hoipun hetken ympäriinsä. Mietin, että pitäisiköhän sitä syödä. Olisi terveellisempää syödä. Jos söisin, mitä söisin? Jos syön neljä kananmunaa käsittävän munakkaan, saattaa tulla liikaa ja lihon. Jos syön vain kaksi kananmunaa, syön myös liikaa. Jopa yksi on liikaa. Ehkä teen salaattia? En mä jaksa. En mä sitte syö mitään, nälkälakko. Ainaki voin kattoa illalla vaakaan ja olla hetken onnellinen.
Uni pirstoutuu sirpaleiksi, kun mä sitten syötyäni kävelen vaa'alle ja tajuan, että paino ei ole laskenut yhtään.

Olis niin helppoa olla ja elää, jos mä olisin vahva. Vahvatahtoinen nuori nainen. Menestyisin. Perustaisin oman yrityksen, myisin osia harvinaisempiin autoihin, laajentaisin kokoelmaa ajan kuluessa. Jyräisin listoilla sovinistiset kusipäät, jotka ajattelee, ettei naiset kuulu autojen lähelle. Mulla olis varaa ostaa ne uudet 60e maksavat kengät, ihan omilla rahoilla. Huolehtimatta, että riittääkö nyt vuokraan. Riittääkö nyt mihinkään?
Miten mä voin elää, jos mä en voi elää niin kuin mä itse haluan?
En mä voi olla vapaa. Ei tässä maailmassa ole vapautta. Mua ahdistaa.

Blue Foundation - Eyes on Fire

I’ll seek you out,
Flay you alive
One more word and you won’t survive
And I’m not scared of your stolen power
I see right through you any hour

I won’t soothe your pain
I won’t ease your strain
You’ll be waiting in vain
I got nothing for you to gain

I’m taking it slow
Feeding my flame
Shuffling the cards of your game
And just in time
In the right place
Suddenly I will play my ace

In Your Head

Tuli tässä mieleen, etten oo pitkään aikaan nähnyt minkäänlaisia uutisia sotaan liittyen. Enkö mä vaan jotenki huomaa niitä vai eikö niitä uutisia vain yksinkertaisesti ole?
Johtuu varmaan kyllä siitä, etten mä vaan jaksa lukea niitä uutisotsikoita, jotka käsittelee sotaa, kurjuutta ja muuta vastaavaa surua, jota ympäri maailmaa tapahtuu. Siinä vaan alkaa ajatella liikaa ja haluaa taas pelastaa koko maailman. Ja koska mä en vain usko pystyväni maailmaa pelastamaan, on mun vaan parempi olla välittämättä.
Onko mitenkään ironista, että samalla kuuntelen The Cranberriesin Zombie-biisiä?
En kyllä vielä myönnä ajattelevani, ettei asia koske mua; ei mun ongelma. Mä haluan auttaa. Mutta kun tuntee itsensä niin kyvyttömäksi. Ei musta ole Robin Hoodiksi tai [tähän jonkun muita pakkomielteisesti auttavan henkilön nimi].

Mä muuten alotin taas laihduttamisen. Kahdessa päivässä on lähtenyt yksi kilo jo pelkästään sillä, että oon ruvennu oikeesti vähän tota liikkumista harrastamaan. Jos nyt painojen nostelu liikkumiseksi lasketaan. Kohta mulla on vitun isot käsivarret ja oon silti läski. No, ainaki jaksan sitte nostella painaviakin kauppakasseja. En nyt oo ihan varma, onko toi hyvä juttu.

-2kg

Mä en oikeesti muista, oonko mä tähän blogiin vielä angstannu painosta kertaakaan vai en. Mulle paino taitaa olla yks mun kahdesta herkähköstä pisteestä, en oikeen tykkää puhua siitä. Media opettaa, ettei maailmassa ole sijaa naisille, jotka ei ole huippumallin mitoissa (about nollakokoa) tai näytä pornotähdiltä. Vaikka mä kuinka yritän sitä vastaan taistella, on tää kuva munki päähäni tunkeutunu ja nykyään mä en voi edes katsoa peiliin ajattelematta, kuinka vitun ruma mä olen. Mä aina paasaan muille, kuinka pitää pysyä positiivisena ja koska mä vihaan epäpyhyyttä, mäki yritän pysyy positiivisena, mut se ei aina oikein onnistu. Aina välillä mä kykenen unohtamaan sen, että mä en ole mikään nätti tyttö.
Miksen mä voi edes olla normaali?
Normaalilla mä meinaan näitä lukuisia teinityttöjä, jotka ostelee vaatteita H&Mltä, angstaa ku joku poika ei tykkää niistä tai äiti ei nyt antanu rahaa, hitto, joisin vaikka perjantai-iltasin. Melkeen mitä tahansa, kunhan ei tarvis olla tämmönen.

Joo, tossa pari päivää sitte nousin vaa'alle ja hämmästyin, ku tajusin, että mähän oon pudottanu noi vaa 2kg. Tänään menin vaa'alle uudestaa ja kappas, ne on tullu takasin. Ai että vituttaa.

Ostetaan kaikki kahellakympillä...

lentäviä virtuaalileijonia. Jotka kiiltää. Joilla on metallinen naama. Jotka on kuulemma jotain titaanien vartijoita (wat?). Ainii, ja ne on tulessa, kai, jossain pyhässä tulessa. Ja ne kiiltää.
Shiny~

Umm, joo. Selitän siis uudesta Blizzardin rahasammosta, Winged Guardian-nimisestä mountista jonka voi ostaa 20 eurolla World of Warcraft-accountilleen. Mmhm. Kun mä tajusin, että nyt semmosen kiiltävän jellonan voi ostaa, tietysti mä menetin rationaalisen ajatuskykyni ja ostin sen. Jep, omilla rahoillani. Mä muuten ostin kaks, koska ajattelin, että mun paras kaveriki saattais haluta semmosen. Noh, halushan se. Tykkäski. Parempi tykätä, makso koko hupi mulle 40 euroa. Jos ei tota rahan menoa huomioi, nii oon mä aika tyytyväinen siihen, että ton ostin. Onhan se nätti. Haha.

Mitähän muuta.. joo, ei tuu muuta mieleen. Perjantaina kai taas leffaan. Eilen leivoin muffinseja. Suklaa. Oli ne ihan hyviä. Ja mä oon taas laihiksella.

Ja huomenna ilmestyy The Sims 3: Generations!

I want to live in fire With all the taste I desire

Apocalyptica - Path

Ää joo. Oon jumittanu tossa biisissä nyt taas pari päivää. Aina välillä mä kaivan jostai tämmösiä vähä vanhempia biisejä uudestaan, sit kuuntelen niitä ihan fiiliksissä päivän tai kaks ja sit unohdan ne taas.
Mitäs muuta tässä nyt vois sanoa... ei täs oikeen oo mitään tapahtunu. Tossa toissapäivänä paras kaveri kävi täällä, sillä on nyt koeviikko pääl ja se on suurimman osan ajasta ihan paniikissa. Tämmösissä tilanteissa mä oon aika tyytyväine siihen, etten menny/päässy lukioon.
Tänään olis sitte pikkuveljen vika päivä kerhossa, tai no, jos kevätjuhla lasketaan vikaks päiväks ni joo. Mun pitäis kai mennä sinne. Veljen kerhotätinä on sama vanha nainen, joka mullaki oli. Se oli silloin jo vanha. Nyt se on vihdoin päättäny jäädä eläkkeelle ja kuulemma haluis nähdä mut. Mut mä oon aika varmasti ihan erilainen ku mitä se kuvittelee mun olevan. Ja sit saan taas kierrellä ja kaarrella ku kysellään, että onkos se Tuittu jo mennyt johonkin kouluun vai onkos töitä ja millän linjalla sinä sitten opiskelet.
''Joo mä tota opiskelen tota ööm noit niinku tietokonepelejä.''
''Ai jaa datanomiksi vai?''
''Eiku.. joo, joo, datanomiks.''
''Noh sehän on hieno homma!''
Sit mä nään sen pari vuotta myöhemmin ja sitte kysellään, että onkos sillä uudella datanomilla jo töitä. Joo, on sillä varmaan. Viis tonnia kuussa ja näi. Työskentelee Japanilaiselle suuryritykselle ja on elämänsä huipulla. Omistaa ferrarinki.
Ferrarit on muuten rumia, mie tahon Impalan.

Take me away, to better days

251 päivää siihen, että mä täytän 18-vuotta. 6035 tuntia siihen, että mä oon täysikänen. Noin 8670400 minuuttia siihen, että...

Okei, tällee yksinkertasesti: mulla alkaa taas iskeä tää 18 ikävuoden kriisi. Aikasessa. Mä en haluu olla laillisesti aikunen, mä en haluu saada laskuja ja ajaa autoa, mä haluun olla 13-vuotias ja mennä taas yläasteelle. Miksen mä vaan vois alottaa kaikkea alusta?
Musta tuntuu siltä, että mä oon jo pilannu mun elämäni. Miks yhteiskunta väittää meille kivenkovaa, että koulutus on kaikki kaikessa, että susta ei voi tulla mitään ilman sitä? Onko se totta? Oonko mä tuomittu viettämään loppuelämäni Alepan kassalla tai kortistossa?
Miks jo 18-vuotiaalla pitäisi olla neljän vuoden työkokemus ja tohtorinarvo? Mä oon aina uskotellu itelleni, että ei se koulutus oo kaikessa. Mä oon uskonu kaikki ne puheet siitä, kuinka mä voin pärjätä ilmankin. Mutta mitä enemmän mä nyt asioita ajattelen, musta tuntuu, ettei musta tuu mitään.

Ruvettii tossa parhaan kaverin kanssa kattelemaan asuntoja. Vuokrakämppiä. Suurimmassa osassa oli vessa ja suihku semmosia, että suihkussa ollessas voit istua lavuaarin päällä. Söpöö.

Natasha Bedingfield - Pocketful of Sunshine

Kato mua kun mä villinä värisen

Maija Vilkkumaa - Kesä

Kesä
eikä mitään tekemistä
kaupunki nöyränä sylissä
sormissa tuoksuu tupakka
sun nauru on vieras ja ihana
kato mua kun mä villinä värisen
enkä surua pelkää kun tunne en
oo miten suloinen kesä
kun se loppuu, jää vain pimeä

Joo, siinä on päivän biisi. Oon kuunnellu koko
päivän ihan fiiliksissä Maija Vilkkumaata, mutta
eniten on ylivoimaisesti kulunu toi Kesä :D
On kyllä ihan mahtava biisi. Plus tulee ikävä
kesää, kauhee pettymys ku kattoo ikkunasta
ulos ja tajuu, et siel onki vielä lunta.
Haluun vaa tuntee auringon lämmön mun iholla
ja olla vaan niin saamarin onnellinen ettei mitään rajaa.

Cocaine Nose & Trendy Clothes

Papa Roach - Hollywood Whore

On se kyllä surullinen biisi. Ja samaan aikaan aika pelottava. Hassuinta on, että mä voisin mielelläni vaihtaa elämäni Hollywood Huoran-elämään. Ainakin mä voisin kattoa itteäni aamulla peilistä ja ajatella, että däääymn, mähän olen nätti. Sitte vetäis vielä pakkelit naamaan ja hiukset nätisti ja lähtis baanalle vitun pienessä hameessa. Pitkät jalat kituis korkokengissä, mut ei se mitään haittais, olishan ne kengät vitun kalliit merkkikengät, uusinta muotia ja ennenkaikkea ne tekis mun jaloista vieläki pidemmän näköset.
Illalla kotiin tullessani mä pesisin meikit pois ja huomaisin, että mun iho on edelleen yhtä hyvä ku mitä se aamullakin oli, kiitos kaikkien ihohoitojen ja kalliiden ihonhoitotuotteiden.

Mutta, tollanen mä en kuitenkaan ole. Ja siksi mä istunkin täällä kotona, vanha nuhjunen t-paita päällä hiukset ponnarilla ja halpisrasvat naamassa kirjottelemassa mun blogiini. Mä haluun elämän. Mutta haluunko mä vaan oman elämän vai haluanko mä jonkun muun elämän?

Ja flunssa

C-Quence - Endorphine

Mulla tuntuu aina olevan näin, että voin olla tosi pitkiä aikoja täysin terveenä, mut sit yhtäkkiä iskee kaikki taudit samaan aikaan. Tai ei ihan samaan aikaan, mut melkeen. Tai peräkkäin.
Just olin oksennustaudissa, ja nyt iski kauhee flunssa. Viime yönä nukuin vaan noin tunnin, koska kuume nousi ja oli kauheen levoton fiilis. Neljän aikaan yöllä mä hoipperoin alakertaan ja join tölkillisen sekamehujuissia. Tähän mennessä oon ottanu kolme jtn 1800mg särkylääkettä. Ei ne pahemmin oo auttanu.

Mä tässä ajattelin, että nyt postaan kunnon pitkän jutun missä valitan vähän kaikesta, mutta en mä nyt tiiä. Aivot on jotenki jäässä :D Ehkä myöhemmin...

Merirosvoradio & Sanctum!

Joo siis, Merirosvoradiohan (The Boat That Rocked) on jo vuodelta 2009, mutta eipä se leffaa huonommaksi tee. Enkä nyt väitäkään, että vanhemmat leffat olis huonoja. Yritän vaan sanoa, että voihan niitä pari vuotta ja vähän enemmänkin vanhoja joskus kattoa.. no nyt mä en enää edes tajua itte, mitä selitän. Mutta anyway, kyseinen leffa oli ihan hemmetin hyvä, koskettava. Melkeen itkin lopussa :'D

Unohin kai eilen kirjottaa tänne, pentele.

Sanctum 3D on leffateattereissa ja ei, mä en vielä oo käyny sitä kattomassa. Aateltiin mennä kattomaan ens perjantaina se :D Toivottavasti on yhtä hyvä ku vaikuttaa olevan.

Cupcakes!

Alotin tossa pari päivää sitte tossa C.S.I: Miamin jaksojen kattomisen alusta asti. Just katoin ykköskauden jakson numero seittemän ja nyt haluun tehdä muffineita. Ei, kukaan ei siinä tukehtunu muffiniin tai syöny myrkytettyä muffinia, kukaan ei myöskään hukkunu muffinitaikinaan tai tullut muuten vaan murhatuks muffinitehtaalla. Quite the contrary.
Naiset piti Cupcake bileitä (bileet jossa ylistetää naisellisuutta, tällee siistimmin sanottuna) ja joku sitte kuoli siel. En nyt sano kuolinsyytä tai muutenkaan enempää, koska jos joku ton jakson päättää kattoa, en viitsi ruveta pilaamaan sitä yllätystä.
Jostain syystä vaan toi sana cupcake saa veden kielelle. Tulee semmonen fiilis, että hitto, mä haluun tehdä muffineita joissa on pinkki sokerikuorrutus. Nam.

Ajattelin, että mä linkitän tähän biisin jota kuuntelen, mut sit tajusin, että se on sama biisi kuin eilenki. Jep, kolmisen päivää putkeen samaa biisiä. Enkä oo vieläkään kyllästyny. Mutta päätin nyt kuitenki sitte ettiä jonkun toisen (ihan vaan linkittämisen takia, haha) ja löytypäs sitte seuraava biisi:
Aeph - Holy Call
On muuten ainaki omasta mielestäni tosi hyvä. Mukavan sekava :'D Myönnän, että ensin vähä korvat ihmetteli.
''What is this shit?!''
Mut kyl siihen sitte tottu, ja loppujen lopuks ok ja kuunneltava biisi :) Tommonen mukana teknotunnelma.

No mutta, muuta ei just nyt tuu mieleen.

The City's Beautiful

In the early morning air
London Elektricity - Just One Second (Apex Remix)

Oon nyt kuunnellu tätä biisiä kaks päivää ja kaks päivää oon ollu ilonen :D Hassua, miten paljon musiikki voi vaikuttaa mielialaan. Tästä biisistä tulee mieleen kesä, varsinki ne hetket ku istuu ilta-auringossa Linnanmäen edustalla kallioilla kaverin kanssa ja kaikki on niin vitun hyvin.
Mitään ihmeempää ei oikeestaan oo tapahtunu. Tai no, on, mul on hammasprobleemia ja oon paniikissa kun en haluu mennä hammaslääkäriin mut varmaan pitäis.
Mut elämä menee paremmin jos vaan unohtaa pahat asiat ja sitä mäki tässä nyt yritän tehdä, unohtaa.
Ajattelin, että saatan ruveta listaamaan, mitä haluun tehdä ennen kuolemaa :D

Rift Rifht Riiiight...

Joojoo otsikolla nyt meinaan uudehkoa peliä nimeltä Rift - joka muuten on yllättävän hyvä peli - jonka nimeä en osaa koskaan kirjottaa oikein. Yritän googlata jotain siihen liittyvää ja sitte ihmettelen, ku ei mitään löydy. Pikasen hakusanojen tarkistuksen jälkeen paljastuu, että perkele, taas mä jotenki tungin sinne väliin h:n.
Mutta joo, eilen tuli ostettua Rift ja nyt olis sitte 30 päivää aikaa testata sitä. Tähän mennessä oon tainnut pelailla sitä noin 10 tuntia, ja mitäs nyt tämän hetkisestä pelikokemuksesta voisi sanoa?
+ Todella laaja ja joustava hahmon luonti! WoWiin tottuneille (kuten mulle) saattaa hahmon luonti jo olla ihan hemmetin hieno kokemus. Pelaaja voi jopa valita pituutensa.
+ Yksi asia, mitä mä oon aina WoWissa ammatteja levelaillessani toivonu, on ollu jonkinlainen purkukeino. Juu nou, kyky purkaa jo valmiita asuja palasiks ja saada niistä sitte jotain. Noh, guess what? Riftissä sä voit purkaa väkertämiäs juttuja palasiks. Ainakin sepät voi, oon kokeillu tähän mennessä..
+ kolmea ammattia! Samaan aikaan yhdellä hahmolla voi olla kolme ammattia.
+ Grafiikat on todella hyvät, jos ottaa huomioon, että kyseessä on MMORPG-peli.
+ Todella joustavat classin muokkausmahdollisuudet! Voit olla kerralla shamaanidruidijusticari, jolla on keiju lemmikkinä. How cool is that?
- Ammatit tuntuu tuosta purkamis/tuhoamismahdollisuudesta huolimatta vaikuttaa jotenkin.. tylsiltä. Onhan niillä hienot uudet nimet, mutta jotenki tulee sellanen I've seen that-fiilis. Ehkä tää nyt kuitenki on vaan mun ongelmani ja pistänki tän tähän vaan siks, ettei meinaa oikeen tulla miinuksia mieleen. Vielä. Kyllä mä niitä vielä löydän, ku tästä Rift-pilvestäni laskeudun.
- Trion, teidän intronne sux.
- Klisee epic musiikit. Mut mitä hittoa, nehän kai kuuluu asiaan. <3

Noh. Mitäs muuta ku Rifti? Totaaa, oon pelaillu Dragon Age 2 ja Sims Medievalia, mut en nyt viitti niistäki ruveta selittää. Ehkä myöhemmin.
Erh. Mä hukkasin mun toisen korvakorun lukon ja ny ei si oo ollenkaa korviksia ja pelkään et reiät menee umpeen ja aaa. Siinä se sitte kai oliki.
Nii joo, lunta?! Kokoajan sataa vaan lisää lunta. Kun luulee, että nyt se loppu ja lumi sulaa ni ei, taas sataa lunta. Sitä valkosta paskaa tulee kokoajan lisää. Okei, mä rakastan talvea ja lunta ja näi, mut hitto vie, rajansa kaikella. Mä haluun kesän.

:D

Mä kyllä yritän olla unohtamatta tätä. Daaaamn.