Pääni on täynnä piikkilankaa

Eikä rantaa näy.

Olenpas runollinen taas. Toivon kyl todella, et toi on mun päästäni enkä vaan muista jonkun biisin sanoja. Anywayz, ajattelin, että kyllä mun nyt pitää kirjottaa enemmän, varsinki edellisen julkasun otsikon takia. Kai se nyt vähän selittämistä vaatii.
En usko itteeni.
Aina välillä pysähdyn miettimään, että olenko mä nyt edes olemassa. Jotkut asiat vaan jää ihmetyttämään. Välillä musta tuntuu, että mä olen jossain suojakuplassa. Mua ei voi satuttaa eikä mitään kauheeta tapahdu. Mut samalla kuitenki mulle on tapahtunu sellasia asioita, jotka sattuu vieläki.
Mut pienet jutut.
Pft, kun ei aivot toimi niin ei ne toimi, ajatus ei kulje. Meen valittamaan johki englanniks. Mro.

But I don't believe in you

Je pense donc je suis
I think, therefore I am
Cogito ergo sum

Kyllä... Joo siis, jotkut filosofiaa opiskelevat tai muuten vaan filosofiasta kiinnostuneet ovat saattaneet tohon lauseeseen aikasemmin törmätä. Noi kaikki kolmehan tarkottaa samaa, ylin on alkuperänen. René Descartesin käsialaa. Viisas mies se oli.
Miten mä sitte yhtäkkiä puhun jostain René Descartesista? Noh, mulla on tollanen The Story of Science-dvd-kokoelma, jonka vikassa jaksossa puhuttiin siitä, ketä me sitte oikeesti ollaan. Mikä sen määrittää?
Descartes oli eka (no, virallisesti ainakin), joka tota lähti pidemmälle ajattelemaam. Totesi, että loppujen lopuksi me ei voida luottaa vaistoihimme. Sen pohjalta lähti ihmettelemään asiaa. Mutta juu.

En oo vähään aikaan tänne kirjotellu, koska kone on ollu paskana ja muuta hienoa. Nyt rupes päässä taas jumittamaan. Kännykkäki kuoli. Paipai.