I want to live in fire With all the taste I desire

Apocalyptica - Path

Ää joo. Oon jumittanu tossa biisissä nyt taas pari päivää. Aina välillä mä kaivan jostai tämmösiä vähä vanhempia biisejä uudestaan, sit kuuntelen niitä ihan fiiliksissä päivän tai kaks ja sit unohdan ne taas.
Mitäs muuta tässä nyt vois sanoa... ei täs oikeen oo mitään tapahtunu. Tossa toissapäivänä paras kaveri kävi täällä, sillä on nyt koeviikko pääl ja se on suurimman osan ajasta ihan paniikissa. Tämmösissä tilanteissa mä oon aika tyytyväine siihen, etten menny/päässy lukioon.
Tänään olis sitte pikkuveljen vika päivä kerhossa, tai no, jos kevätjuhla lasketaan vikaks päiväks ni joo. Mun pitäis kai mennä sinne. Veljen kerhotätinä on sama vanha nainen, joka mullaki oli. Se oli silloin jo vanha. Nyt se on vihdoin päättäny jäädä eläkkeelle ja kuulemma haluis nähdä mut. Mut mä oon aika varmasti ihan erilainen ku mitä se kuvittelee mun olevan. Ja sit saan taas kierrellä ja kaarrella ku kysellään, että onkos se Tuittu jo mennyt johonkin kouluun vai onkos töitä ja millän linjalla sinä sitten opiskelet.
''Joo mä tota opiskelen tota ööm noit niinku tietokonepelejä.''
''Ai jaa datanomiksi vai?''
''Eiku.. joo, joo, datanomiks.''
''Noh sehän on hieno homma!''
Sit mä nään sen pari vuotta myöhemmin ja sitte kysellään, että onkos sillä uudella datanomilla jo töitä. Joo, on sillä varmaan. Viis tonnia kuussa ja näi. Työskentelee Japanilaiselle suuryritykselle ja on elämänsä huipulla. Omistaa ferrarinki.
Ferrarit on muuten rumia, mie tahon Impalan.

Take me away, to better days

251 päivää siihen, että mä täytän 18-vuotta. 6035 tuntia siihen, että mä oon täysikänen. Noin 8670400 minuuttia siihen, että...

Okei, tällee yksinkertasesti: mulla alkaa taas iskeä tää 18 ikävuoden kriisi. Aikasessa. Mä en haluu olla laillisesti aikunen, mä en haluu saada laskuja ja ajaa autoa, mä haluun olla 13-vuotias ja mennä taas yläasteelle. Miksen mä vaan vois alottaa kaikkea alusta?
Musta tuntuu siltä, että mä oon jo pilannu mun elämäni. Miks yhteiskunta väittää meille kivenkovaa, että koulutus on kaikki kaikessa, että susta ei voi tulla mitään ilman sitä? Onko se totta? Oonko mä tuomittu viettämään loppuelämäni Alepan kassalla tai kortistossa?
Miks jo 18-vuotiaalla pitäisi olla neljän vuoden työkokemus ja tohtorinarvo? Mä oon aina uskotellu itelleni, että ei se koulutus oo kaikessa. Mä oon uskonu kaikki ne puheet siitä, kuinka mä voin pärjätä ilmankin. Mutta mitä enemmän mä nyt asioita ajattelen, musta tuntuu, ettei musta tuu mitään.

Ruvettii tossa parhaan kaverin kanssa kattelemaan asuntoja. Vuokrakämppiä. Suurimmassa osassa oli vessa ja suihku semmosia, että suihkussa ollessas voit istua lavuaarin päällä. Söpöö.

Natasha Bedingfield - Pocketful of Sunshine