COME AT ME, BRO

Maailmalle siis huudan. Oon tullu siihen tulokseen, että vaikkei mua jumalauta voisi vähempää kiinnostaa muiden mielen mukaan kulkeminen ja yhteiskunnan toiveiden toteuttaminen, mä voisin ainaki edes teeskennellä tekeväni jotain, ettei tarvi kuunnella vinkumista ja piilovittuilua. Joten.
Lähetin tossa sähköpostia Otavan Opistolle ja hittolaine ku vastasivat nopeesti kysymyksiin... hämmentävää ku ei oo tottunu nopeesee palveluun, yleensä venaan pari päivää. 
Oon miettiny, et jos alottaisin aikuislukion ja sit, et jos sen alottaisin etäopiskelul. Voisin ehkä olla vuoden etänä jos toimii ja sit mennä sinne itse opistolle, mut en mä ny vielä mitää oo päättäny. Miks tuntuu, et oon jo selittäny tästä jotai täällä? Oh well.

FUCK YEAH MEIKKEJÄ

Tollane fiilis mulla on aina ku päätän pistää kerpeleesti sontaa (siis, meikkiä) naamaan. Eteen avautuu ihan uus, mahdollisuuksia täynnä oleva värikäs maailma, ajatus päästä maalaamaa omaa naamaansa ja taiteilemaa siitä nätimpi on vaa nii pirun innostava. Tietty sit ton innokkuudenki takia paluu todellisuuteen on vieläki rankempi ku se muuten ois huomatessa, että iho ei yksinkertasesti tykkää siitä paskasta mun naamalla. 

JUMALAUTA. 

Miks mulla pitää olla näin hemmetin rasittava iho? Sit mun pitää olla ruma ku mikä. Oisin ees suht nätti ni ei tarvis mitää meikkejä. Mut eihän sellasta voi olla, ei mulla. Haluun ihon kuntoo, et voin ees peittää punotuksen. Eipä tässä tän enempää. Haluun värjätä hiukset vihreeks ja oranssiks. 

I don't know the world

beyond my own

Aamulla mä avasin taas iha normaalisti mun k- & j-pop-soittolistani mut sit yks pyys kääntämää Turisaksen Sahti-Waari biisin englanniks ja siitä lyriikoille vittuilusta löysin taas Indicaa kuuntelemaan ja siitä Nightwishiin ja siinä vaiheessa oli jo T-ARAt ja 2NE1 ja Girls' Generationit unohtunu. Nyt kyl vähä harmittaa ku tuli niin paljo k-poppigifejä latailtuja enkä viitti niit täl kertaa tähä tunkee ku si kuitenki meen taas kuuntelemaa sitä soittolistaa.

Ei sillä, et k-popissa mitään pahaa olis, mutta ku yksinkertasesti on jotenki tuttu fiilis kuunnellessa Dry Celliä.

Kattelin muute tänää taas poliisin sivuja ja sieltähän se henkilökorttisivu löyty. Jumalaut, mont kertaa siel katellu ja nyt vasta löyty. Joo siis, mun pitäs hommata jonkinlaine henkilötodistus, et pääsisin opiskelemaanki ja ehkä saisin töitä ja sillee. Ja ei helvetti ku kuulostaa kauheelta ajatukselta. Tehdä töitä? Minä vai? Yeah right. Mutta ku sitä rahaa tarttee. Nykymaailmassa ei voi enää asuu yksi korvessa maksamatta kenellekää mitää. 

 

My secret obsession

Itse biisi alkaa noin 0:50. Oli ny pakko linkata tää tähä, tää on jotenki ihanan energinen biisi :'D
Ja mitä hiton väliä, jos tosta saa ''väärän kuvan intiaaneista''? Jumaliste, jos nyt tolle linjalle lähetään ni voishan tässä vetää piitkän listan siitä, mistä kaikesta vois musiikkivideoiden kautta saada väärän kuvan... Oon esimerkiks aika varma, ettei Juudas ajanu moottoripyörällä.

Tai ehkä mä sekoan

Näin aika häiritsevää unta viime yönä. Heräsin sen takia noin kaheksan aikaa ja sen jälkeen nukahin uudestaan jossai sekavassa tilassa. Kelloa katoin varmaa siks, että mulle on muodostunu pieni pakkomielle kattoa kelloa heti ku herään, se on aina ekana mielessä. Tai voihan se olla, että seki oli unta, mistäs sitä tietää.
Siinä unessa mä istuin olohuoneessa ja kuulin, kuinka jotai tippu keittiössä ja sit jotkut pienet, ehkä makaronit tai vaikka helmet lenteli lattiaa pitki - sitä seuras rysähdys, sellanen joka kuuluu, ku joku tippuu pöydälle. Ajattelin, et se oli ehkä se purkki, missä mitä tippukaa oli ollu. Päätin mennä kattomaan, jos vaikka voisin auttaa keräämisessä. Keittiössä oli kaks mun pikkusiskoistani, iskä ja äiti, joka seiso yhen yläkaapin edessä jakkaralla leuka keittiötasolla. Hämärästi tajusin, et se oli lyöny leukansa siihen tasoon. Mä menin pari askelta lähemmäs. Äiti tuli alas siltä jakkaralta ja piteli leukaansa, se näytti jotenki pidemmältä, sen naama. Se kysy jotai, et onks kaikki viel kasassa. Mä yritin sanoo jotain mun pikkusiskoille, ehkä mä yriti pyytää niitä soittamaa ambulanssin tai auttamaan tai jotai, mut ne vaa vikisi ja vinku ja tärisi siin samassa kasassa ja mua ärsytti ne niin helvetisti. Tässä vaiheessa mä tajusin olevani hetken jotenki äidin päässä ja samaan aikaan kattovani omilla silmilläni, siis katoin sitä hetkeä jotenki kahesta eri kohteesta, ne molemmat sulautu oudosti yhteen. Äiti käveli iskän etee ja katto sitä ylös silmii jotenki ivallisesti ja mä muistan ajatelleeni, et vittu se on ihan hullu. Sillee, hälytyskellot rupes soimaa päässä. Se kysy iskältä jotai, et ootko nyt tyytyväine tai jotai.

Mä en oikeesti ymmärrä tätä unta. Ensinnäki ku yritän löytää tietoa siitä, mitä muiden mielestä äidin sekoomine unessa ja näi tarkottas, se viittais jollai tavalla mukavan henkisen vaiheen loppumiseen. Toinen mua häiritsevä asia olis sit se, et en yhtään tajua, mistä mun aivoni tollasen unen repäsis. Ku yleensä unesta voi unen tunteet ja tapahtumat kääntää vähällä miettimisellä hyvin unen aikana prosessoituihin muistoihi ja päivän ajatuksiin, mut tässä vaan ei tunnu olevan yhtäkää.
Tästä unesta jäi jotenki häiritsevä tunne. Sellanen, et kokoajan odottaa jonkun kiven tippuvan päähänsä tai jotai.