251 päivää siihen, että mä täytän 18-vuotta. 6035 tuntia siihen, että mä oon täysikänen. Noin 8670400 minuuttia siihen, että...
Okei, tällee yksinkertasesti: mulla alkaa taas iskeä tää 18 ikävuoden kriisi. Aikasessa. Mä en haluu olla laillisesti aikunen, mä en haluu saada laskuja ja ajaa autoa, mä haluun olla 13-vuotias ja mennä taas yläasteelle. Miksen mä vaan vois alottaa kaikkea alusta?
Musta tuntuu siltä, että mä oon jo pilannu mun elämäni. Miks yhteiskunta väittää meille kivenkovaa, että koulutus on kaikki kaikessa, että susta ei voi tulla mitään ilman sitä? Onko se totta? Oonko mä tuomittu viettämään loppuelämäni Alepan kassalla tai kortistossa?
Miks jo 18-vuotiaalla pitäisi olla neljän vuoden työkokemus ja tohtorinarvo? Mä oon aina uskotellu itelleni, että ei se koulutus oo kaikessa. Mä oon uskonu kaikki ne puheet siitä, kuinka mä voin pärjätä ilmankin. Mutta mitä enemmän mä nyt asioita ajattelen, musta tuntuu, ettei musta tuu mitään.
Ruvettii tossa parhaan kaverin kanssa kattelemaan asuntoja. Vuokrakämppiä. Suurimmassa osassa oli vessa ja suihku semmosia, että suihkussa ollessas voit istua lavuaarin päällä. Söpöö.
Natasha Bedingfield - Pocketful of Sunshine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti