Eikä rantaa näy.
Olenpas runollinen taas. Toivon kyl todella, et toi on mun päästäni enkä vaan muista jonkun biisin sanoja. Anywayz, ajattelin, että kyllä mun nyt pitää kirjottaa enemmän, varsinki edellisen julkasun otsikon takia. Kai se nyt vähän selittämistä vaatii.
En usko itteeni.
Aina välillä pysähdyn miettimään, että olenko mä nyt edes olemassa. Jotkut asiat vaan jää ihmetyttämään. Välillä musta tuntuu, että mä olen jossain suojakuplassa. Mua ei voi satuttaa eikä mitään kauheeta tapahdu. Mut samalla kuitenki mulle on tapahtunu sellasia asioita, jotka sattuu vieläki.
Mut pienet jutut.
Pft, kun ei aivot toimi niin ei ne toimi, ajatus ei kulje. Meen valittamaan johki englanniks. Mro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti