Tuli tässä mieleen, etten oo pitkään aikaan nähnyt minkäänlaisia uutisia sotaan liittyen. Enkö mä vaan jotenki huomaa niitä vai eikö niitä uutisia vain yksinkertaisesti ole?
Johtuu varmaan kyllä siitä, etten mä vaan jaksa lukea niitä uutisotsikoita, jotka käsittelee sotaa, kurjuutta ja muuta vastaavaa surua, jota ympäri maailmaa tapahtuu. Siinä vaan alkaa ajatella liikaa ja haluaa taas pelastaa koko maailman. Ja koska mä en vain usko pystyväni maailmaa pelastamaan, on mun vaan parempi olla välittämättä.
Onko mitenkään ironista, että samalla kuuntelen The Cranberriesin Zombie-biisiä?
En kyllä vielä myönnä ajattelevani, ettei asia koske mua; ei mun ongelma. Mä haluan auttaa. Mutta kun tuntee itsensä niin kyvyttömäksi. Ei musta ole Robin Hoodiksi tai [tähän jonkun muita pakkomielteisesti auttavan henkilön nimi].
Mä muuten alotin taas laihduttamisen. Kahdessa päivässä on lähtenyt yksi kilo jo pelkästään sillä, että oon ruvennu oikeesti vähän tota liikkumista harrastamaan. Jos nyt painojen nostelu liikkumiseksi lasketaan. Kohta mulla on vitun isot käsivarret ja oon silti läski. No, ainaki jaksan sitte nostella painaviakin kauppakasseja. En nyt oo ihan varma, onko toi hyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti