Nonii! Luinpas tossa mun vanhoja blogimerkintöjäni ja pakko sanoa, että olinpas angstinen. Pakko myös sanoa, ettei paljoo oo tilanne muuttunu - enää en kuitenkaa ihan blogiini angstaa. Elämä on perseestä, mut siihen jotenki vaan turtuu ajan kanssa.
Mitä mäki olen lyhyen elämäni aikana tehny? En mitään.
Mitä mä haluan elämälläni tehdä?
En mitään. Vai haluanko? En mä tiedä. Mä haluaisin tehdä vaikka mitä, mä haluaisin nähdä maailmaa. Mä haluaisin nähdä Eiffel-tornin, mä haluaisin vierailla Niagaran putouksilla. Mä haluaisin käydä viidakossa ja nähdä Tokion yöllä pilvenpiirtäjästä. Mä haluaisin nousta naisten moottoriurheilun huippunimeks tai ympäri maailmaa tunnetuksi taiteilijaksi tai kirjailijaksi. Mä haluaisin opetella tatuoimaan. Mä haluaisin myös nähdä Pariisin katakombit ja vierailla muinaisissa Inkaraunioissa. Mä haluaisin nähdä Egyptin pyramidit ja pidellä sitä hiekkaa mun kämmenelläni. Mä haluaisin purjehtia Karibialla ja pitää mun kättäni siinä läpinäkyvässä vedessä, mä haluaisin myös sukeltaa kalojen seassa ja ehkä jopa halata haita. Mä haluaisin oman FORD TORINO GT 68-auton, viistoperällä tietysti.
Mutta mikä noista tulee oikeasti toteutumaan? En mä tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti