Mä istuin tänään noin kymmenen minuuttia takapihalla, ihan oven edessä, terassin ainoolla rappusella. Ootteko te koskaan miettineet, minkä värinen sää on? Minkä värinen se hetki on? Se hetki oli varmaan jotain tumman sinisen ja metsän vihreän väliltä, en mä osaa kuvailla sitä kunnolla. Pisti miettimään, että mihin tääki kesä on menny. Mun piti istuttaa kukkia, ruusuja. Eri värisiä, kirkkaita. Mun piti kastella niitä ja paeta ampiaisia. Mutta mä en tehnyt mitään.
Siinä terassissa on pieni silta joka johtaa leikkimökkiin, se silta on vähän kallellaan edellisen talven jäljiltä ja nyt on jo tulossa seuraava. Kestääkö se?
Mä katoin leikkimökin kaiteella roikkuvaa pyyhettä ja mietin, onko mulla oikeesti kavereita. Olenko mä ihan yksin? Musta tuntuu, että mun paras kaveri ajautuu kokoajan vaan kauemmas. Onko se mun syyni? Mä kammoan julkisia paikkoja aina vaan enemmän, mä en halua ihmisten näkevän mua. Mä oon ruma, ällöttävä. Vaikka mä kuinka yritän olla nätti, mä en onnistu. Välillä mun tekee mieli vaan ehdottaa vaikkapa leffaan lähtöä sille, mut en mä sit uskalla.
Mä oon huomannu lopettaneeni syömisen. Syön todella vähän jos syön. Halu syödä on kyllä jäljellä.
Taivas oli kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti