Siinä unessa mä istuin olohuoneessa ja kuulin, kuinka jotai tippu keittiössä ja sit jotkut pienet, ehkä makaronit tai vaikka helmet lenteli lattiaa pitki - sitä seuras rysähdys, sellanen joka kuuluu, ku joku tippuu pöydälle. Ajattelin, et se oli ehkä se purkki, missä mitä tippukaa oli ollu. Päätin mennä kattomaan, jos vaikka voisin auttaa keräämisessä. Keittiössä oli kaks mun pikkusiskoistani, iskä ja äiti, joka seiso yhen yläkaapin edessä jakkaralla leuka keittiötasolla. Hämärästi tajusin, et se oli lyöny leukansa siihen tasoon. Mä menin pari askelta lähemmäs. Äiti tuli alas siltä jakkaralta ja piteli leukaansa, se näytti jotenki pidemmältä, sen naama. Se kysy jotai, et onks kaikki viel kasassa. Mä yritin sanoo jotain mun pikkusiskoille, ehkä mä yriti pyytää niitä soittamaa ambulanssin tai auttamaan tai jotai, mut ne vaa vikisi ja vinku ja tärisi siin samassa kasassa ja mua ärsytti ne niin helvetisti. Tässä vaiheessa mä tajusin olevani hetken jotenki äidin päässä ja samaan aikaan kattovani omilla silmilläni, siis katoin sitä hetkeä jotenki kahesta eri kohteesta, ne molemmat sulautu oudosti yhteen. Äiti käveli iskän etee ja katto sitä ylös silmii jotenki ivallisesti ja mä muistan ajatelleeni, et vittu se on ihan hullu. Sillee, hälytyskellot rupes soimaa päässä. Se kysy iskältä jotai, et ootko nyt tyytyväine tai jotai.
Mä en oikeesti ymmärrä tätä unta. Ensinnäki ku yritän löytää tietoa siitä, mitä muiden mielestä äidin sekoomine unessa ja näi tarkottas, se viittais jollai tavalla mukavan henkisen vaiheen loppumiseen. Toinen mua häiritsevä asia olis sit se, et en yhtään tajua, mistä mun aivoni tollasen unen repäsis. Ku yleensä unesta voi unen tunteet ja tapahtumat kääntää vähällä miettimisellä hyvin unen aikana prosessoituihin muistoihi ja päivän ajatuksiin, mut tässä vaan ei tunnu olevan yhtäkää.
Tästä unesta jäi jotenki häiritsevä tunne. Sellanen, et kokoajan odottaa jonkun kiven tippuvan päähänsä tai jotai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti